Todisteita Cushingin oireyhtymästä
Kun eläinlääkäri epäilee Cushingin oireyhtymää, hän tekee veri- ja virtsakokeita diagnoosin vahvistamiseksi. Tämä alkaa yleensä yleisestä terveystarkastuksesta – nämä ovat yleisempiä kokeita, joissa eläinlääkäri etsii vihjeitä Cushingin oireyhtymästä.
Kuntoutus hoidon avulla
Cushingin oireyhtymän syystä riippumatta tulos on aina sama - kortisolia tuotetaan enemmän kuin elimistö tarvitsee. Tämä johtaa siihen, että tilaan liittyvät kliiniset oireet kehittyvät hitaasti.
Cushingin oireyhtymään liittyvien vihjeiden etsiminen
Jos yleiset testit tai koirasi oireet herättävät eläinlääkärisi epäilyn, Cushingin oireyhtymän testit suoritetaan diagnoosin vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.
Koska sekä terveillä koirilla että Cushingin oireyhtymää sairastavilla koirilla veren kortisolipitoisuus vaihtelee suuresti päivän mittaan, diagnoosia ei voida vahvistaa vain yhdellä kortisolimittauksella.
Yleisimmin diagnoosin vahvistamiseen käytettävät kaksi tutkimusta ovat pieniannoksinen deksametasonin suppressiotesti ja ACTH-stimulaatiotesti. Useimmissa tapauksissa lemmikkisi jää eläinlääkärin vastaanotolle testien ajaksi.
Pieniannoksinen deksametasonin suppressiotesti (LDDST)
Testin aikana koiralle annetaan lääkettä, jota kutsutaan deksametasoniksi. Koirilla, joilla ei ole Cushingin oireyhtymää, tämä pistos estää kortisolin tuotannon kokonaan.
Eläinlääkäri määrittää tämän mittaamalla ensin "normaalin" kortisolitason koiran veressä. Tämän jälkeen otetaan vielä kaksi verinäytettä 3-4 tunnin kuluttua deksametasonipistoksesta ja kahdeksan tuntia pistoksen jälkeen.
Koirilla, joilla ei ole Cushingin oireyhtymää, deksametasonipistoksen jälkeiset kortisolipitoisuudet ovat alhaisia verrattuna "normaaleihin" pitoisuuksiin, sillä pistos on estänyt koiran lisämunuaisia tuottamasta kortisolia.
Cushingin oireyhtymää sairastavien koirien kortisolipitoisuudet deksametasonipistoksen jälkeen pysyvät koholla, sillä deksametasoni ei pysty hillitsemään koiran sairauden tuottamaa suurentunutta kortisolimäärää.
ACTH-stimulaatiotesti
Tämä testi osoittaa tuottaako koirasi elimistö liikaa kortisolia testaamalla lisämunuaisten vastetta ACTH-hormonin aiheuttamaan stimulaatioon.
Eläinlääkäri tekee tämän testin mittaamalla ensin "normaalin" kortisolitason koiran veressä. Sen jälkeen hän antaa pistoksena synteettistä ACTH:ta ja ottaa uuden verinäytteen tunnin kuluttua.
Koska ACTH stimuloi luonnostaan kortisolin tuotantoa, pistoksen jälkeiset kortisolitasot nousevat yli normaalien tasojen koirilla, joilla ei ole Cushingin oireyhtymää. Reaktio on kuitenkin yleensä lievä. Useimmilla terveillä koirilla kortisoliarvo on 300-400 nmol/l tunnin kuluttua.
Useimmilla Cushingin oireyhtymää sairastavilla koirilla kortisolin tuotanto synteettisen ACTH-pistoksen jälkeen lisääntyy huomattavasti, ja useimmissa tapauksissa kortisolin yhden tunnin arvo on suurempi kuin 550-600 nmol/l.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että kumpikaan näistä testeistä ei ole tyhjentävä ja että eläinlääkärisi on mahdollisesti suoritettava molemmat testit diagnoosin saamiseksi. Samoin on mahdollista, että lemmikin kohdalla testit on toistettava ajan mittaan. Suosittelemme, että keskustelet eläinlääkärisi kanssa oman koirasi diagnosoinnista.
Onko Cushingin oireyhtymä nyt tunnistettu?
Kun ensimmäiset testit ovat vahvistaneet Cushingin oireyhtymän diagnoosin, eläinlääkäri voi keskustella lisätutkimuksista selvittääkseen, johtuuko sairaus aivolisäkkeestä vai lisämunuaisesta. Päätös tehdä nämä lisätestit riippuu lemmikin yksilöllisestä ympäristöstä.
Cushingin oireyhtymän syyn paikantamiseen voi liittyä lisäverikokeita tai diagnostista kuvantamista – mukaan lukien ultraääni-, MRI- tai TT-kuvaus.
Riippuen yksilöllisistä olosuhteista kaikilla koirilla ei Cushingin oireyhtymää pystytä paikantamaan. On kuitenkin harkittava näitä testejä, sillä ne voivat tarjota vaihtoehtoisia hoitovaihtoehtoja ja/tai antaa lemmikillesi ennusteen.
Cushingin oireyhtymä ei ole lopullinen tuomio
Kun Cushingin oireyhtymä on diagnosoitu, koiralla on mahdollisuus saada terveytensä takaisin ja elää elämäänsä. Tehokkaalla hoidolla on mahdollista parantaa koiran elämänlaatua ja vähentää muiden sairauksien kehittymisen riskiä.
